maanantai 12. helmikuuta 2018

                                                 TALVESSA TAPAHTUU...

2.-3.3. pe-la Kauhajoella Räimiskällä pe klo 18.00 alk. iltakurssi ja la. vastaanotto alk. klo 9.00

6.3. ti Taivassalon Tähteläiset kokoontuu jälleen luonani klo 18 alk.

17.3. la päiväkurssi Kokemäellä klo 10.30-16.30

23.3. pe Kankaanpäässä Autokoulu Ojalla iltakurssi klo 18 alk.

8.4. su - 10.4. ti Saarijärvellä vastaanottopäivät sekä iltakurssi ma 9.4 klo 18 alk.

14.4. la päiväkurssi Taivassalossa Nuortenkodilla klo 10.00 alk

21.4. la päiväkurssi Parkanossa klo 10.30-16.30

8.5. ti klo 18 alk. Taivassalon Tähteläiset kokoontuvat Nuortenkodilla

Tätä täydennetään, seuraa tilannetta
ja katso lisää: https://www.facebook.com/pg/feelgoodfactormikahaaro/events/?ref=page_internal

Tähtipoika☆

lauantai 3. helmikuuta 2018

                                TYYNEYDEN TESTI ISTANBULISSA

Terveiset Turkin matkaltani sinulle lukijani❤. Palasin viime keskiviikkona kotiin ja ensimmäisen yön kylmän ja vetoisen hotellihuoneen seurauksena nyt olen toipilaana kehkoputkentulehduksen kanssa. Koneeni oli lähdössä juuri aikataulussa Helsinki-Vantaan asemalta kohti Istanbulia, mutta sen ottaessa suuntaa kiitoradallle, eräs matkustaja ilmoitti lentopelostaan. Takanani istui Turkkilainen lääkäri, jonka rauhoittelutkaan eivät auttaneet matkustajalle. Mietin, että olisinkohan minä voinut tehdä asialle jotain....päätin olla vaikuttamatta asiaan. Ennen tätä "selkkausta" minulla olisi ollut kaksi tuntia koneen vaihtoon Istanbulissa, jatkaaakseni Ankaraan. Viivettä tuli lähtöön kaikenkaikkiaan tunti ja 20 min, eli minulla olisi nyt vain 40 min. koneen vaihtoon. Tunsin jo lähtiessä levottomuuden nousevan sisälläni. Asiaa helpotti ihastuttava Kenialainen vanhempi nainen, joka istui vieressäni. Keskustelumme lähti käyntiin, kun hän kysyi minulta puhelimensa laittamista lentotilaan. Pian jutustelimme kaikenlaista ja ilmeni että hän on matkustellut aika paljon ympäri maailmaa auttamassa läheisiään. Sanoin hänelle "you are an Angel"! Hän hymyili suurilla silmillään. Yllättäen hän kysyi minulta, että "missä minun vaimo ja lapset ovat"?. Kerroin että, "minulla ei ole perhettä", luulen tosin että hän tiesi. Hän naurahti ja sanoi, että "minulla olisi tiedossa sinulle vaihtoehto!" No, minä suhtauduin huumorilla asiaan ja hän halusi antaa yhteytietonsa minulle ja pyysi myös minulta niitä.
Laskeuduttuamme Istanbuliin, hyvästelin vierustoverini, hänet oli lähetetty syystä luokseni tuomaan tyyneyttä. Sitten minun täytyi alkaa keräämään kaikki energiani ja tarmoni, sillä kohta alkaa kilpajuoksu aikaa vastaan. Hetki meni jo siinä kun pääsimme koneesta ulos, toinen hetki kun bussi ajoi terminaaliin. Asemalla oli edessä pitkä pitkä kävely tai osaltani jo juoksu kohti turvatarkastusta, jossa oli jo kova jono. Katsoin huolestuneena kelloa ja asian teki haastavaksi, kun lipussani ei ollut portin numeroa, josta lento lähtee, siksi minun täytyi vielä etsiä jostain virkailija. Sainkin portin numeron lippuuni, mutta vaikka kysyin "where is gate 406?" Hän vastasi epämääräisesti että "this way sir" ja viittasi kädellään. Ihmisiä oli todella paljon ja oli vaikea nähdä selkeästi. Pian aloin näkemään tauluissa punaisella "last call to Ankara", minne ryntäilinkin.
Minä etsin ja etsin, sitten tajusin ettei mieleni pysty ajattelemaan enää selkeästi ja olin ihan hiestä märkänä juostuani. Sitten en voinut muuta kuin antautua ohjaukseen ja pyytää, "henki ota minut nyt"!. Pian tunsin varmuutta ja päättäväisyyttä, että portti täytyy olla tuon kulman takana ja olihan se! 
Juoksin viimeiset kymmenet metrit ja liu'uin viimeiset metrit tiskille, virkailija katsoi minua ihmeissään. Olin toiseksi viimeinen asiakas jonka he ottivat ja bussissa en ehtinyt olla kuin kaksi minuuttia kun se lähti koneelle, kun liu'uin sen viimeisen ohitse!. Bussin lähtiessä esitin nöyrimmät kiitokset liikuttuneena. Se tapahtui taas, en ollut yksin vaikka hetken tuntui niin. Kysymys on usein luottamuksesta, joka ei ole meille kenellekään aina helppoa. Vaikka olisin päässyt määränpäähäni parin tunnin sisällä seuraavalla koneella, mutta lisää olisi tullut haasteita ottaa yhteys autonkuljettajaan, joka oli minua vastassa määränpäässä sovitusti.
Kun sitten istuin Istanbulissa koneeseen, vieressäni olivat varmaankin Isoäiti ja hänen lapsenlapsi. He katsoivat minua kuin outoa olentoa (I am) kun vieläkin puuskutin ja pyyhin hikeä kasvoilta. Kun he vieläkin tuijottivat, oli pakko sanoa heille jotain, kerroin englanniksi että "joskus ehtiminen menee viime tippaan ja silloin voi olla ainut konsti pyytää apua ylhäältä". He jotenkin mieltyivät kai minuun ja tarjosivat purkkaa ja kyselivät että mitä minä teen ja mistä minä tulen. Minä sitten kerroin ja näytin Astrologin esitettä, joka sattui olemaan minulla mukana ja he olivat ihmeissään.


Tähtimatkaaja Mika Kristian☺